Pentuja

Dita aloitti tänään juoksun. Kuukauden verran odotetua aiemmin, mutta ei oikeastaan ole kuin positiivinen juttu. Nyt siis odotellaan tärppejä ja sitten suunnataan sulhasen luo. Julkaisen urosvalinnan kun astutus on toivottavasti onnistunut :) Alustavia pentukyselyjä saa myös laittaa sähköpostiin nala.romeo@netti.fi :)

Hiljaiseloa

Kovin on vähälle jäänyt blogin päivitys. Ei vaan tunnu intoa kirjoittamiseen löytyvän, vaan aina keksii sen sijaan mutta tekemistä. Ja tämän lauman kanssa kun aika ei totisesti pitkäksi käy.

Mutta kerrataanpa hieman mitä tässä nyt on syksyn mittaan tapahtunut. Edellisessä postauksessa sanoin kirjoittavani erkkarista erikseen, mutta sekin jäi, vaikka se päivä oli yksi mieleenpainuvimmista ikinä. Luna nimittäin paukautti melkoisen pommin, sillä ensin se meni ja voitti valioluokan ja siihen kaiken huipuksi se voitti kaikki nartut! Minun pieni sininen, josta niin monesti on sanottu että miten tuo koskaan on edes valioitunut, meni ja voitti nartut Erkkarissa! Lopulta neiti oli VSP uroksen ollessa ROP. Eihän sitä tunnetta vaan voi kuvailla. En hurjimmissa unelmissakaan uskonut että minulla olisi koskaan sellaista koiraa joka tuohon pystyy. Narttuja oli kuitenkin 74 ilmoitettu. Eikä Lunan huikeaa esiintymistä voi kuin ihailla kun tietää tilanteen. Tuolloinhan satoi koko päivän vettä ja kaikki jotka Lunan paremmin tuntevat, tietävät, että maailmassa on yksi asia jota se pelkää. Ja siis oikeasti pelkää. Ne ovat sateenvarjot. Eikä liene tarpeen sanoa että niitä oli kehän laidalla paljon. Teltasta Luna ei olisi suostunut lähtemään ulos ei sitten millään ja välillä se ihan tärisi kauhusta. Ja silti se luotti ja esiintyi paremmin kuin ehkä koskaan. Minun pieni enkeli <3

Agility on luonnollisesti Lunan kanssa myös tehty. Ikuisuusprojekti nimeltä puomi alkaa välillä osoittaa edistymisen merkkejä myös. Muutoin Lunan kanssa erityisiä ongelmia ei ole. Kisattu ollaan sen verran että SM-nollat on kasassa ja olisiko reilu kymmenkunta nollaa kasassa yhteensä ja rankingissa sijoitus tällä hetkellä 34. Yksi upea nollavoitto mahtuu mukaan myös, radalla jossa neiti esitti uskomattoman upean puomin.

Zlatan on kiertänyt koko kesän ja syksyn näyttelyitä. Se on kerännyt yhteensä 7 SERTiä ja nyt on plakkarissa myös 2 CACIBia. Ensimmäisen se sai heinäkuun lopussa Porissa ja toisen marraskuun alussa Tartosta. Pikkumiehen meno on siis ollut huikeaa. Sekin on tehnyt agilitya säännöllisesti ja pikkuhiljaa alkavat kaikki esteet olla hallussa. Puomilla tosin käännöksiä ei juuri olla tehty ja viime aikoina myös suoraan meno on ollut hankalaa kun pitkään on juostu vain smartin puomia, niin siirtyminen agimetin puomille on ollut melkoisen haastavaa. Viime viikonloppuna käytiin Zlatukan kanssa myös ihka ensimmäisissä epiksissä, missä poju laitteli kaksi nollarataa, eikä ollut kisatilanteesta moksiskaan. Virallisiin kisoihin meillä ei ole kiire. Erona tyttöihin Z on ollut selkeästi hitaammin kehittyvä niin kropaltaan kuin pääkopaltaankin, joten ollaan edetty rauhassa.

Rudi-rusakko on kiertänyt kehiä myös ja pärjännyt edelleen hienosti. Nyt odotellaan lähinnä että helmikuun alussa CACIB-kello umpeutuu ja voidaan alkaa metsästää sitä viimeistä CACIBia. Rudista tuli myös viime viikolla kuudennen kerran isä, kun Poriin syntyi 2 tri urosta ja 1 blm narttu. Innolla seurataan mitä niistä kasvaa! Jyväskylän näyttelyssä sain tavata viimein myös Rudin keväällä syntyneet kauniin merletyttären ja oli kyllä niin isänsä näköinen tyttö että! Rudi on tähän mennessä jättänyt jälkeläisilleen pääosin vallan hienoa rakennetta ja luonteet kuulemma järjestään upeat. Kokoa löytyy sitten laidasta laitaan, muutama selkeästi iso ja myös sitten pieniä. Keskiarvona kuitenkin ihan kohtuullisesti, sillä Vivaa ja tätä viimeisintä morsianta lukuunottamatta kaikki Rudilla käyneet nartut ovat olleet selvästi kookkaita. Ensimmäisessä pentueessa uroksella on myös peitsihampaat. Muissa pentueissa ei ole peitsihampaita ollut, Vivan pentujen kulmuritilannetta tässä parasta aikaa jännätään. Niissä tällä hetkellä 3/5 varmuudella normaalit kulmurit.

Viva palailee pikkuhiljaa mammalomaltaa kehiin. Parin viikon päästä suunnataan Liettuaan, missä suuria odotuksia ei sen kanssa ole, turkki ei ole ehtinyt vielä kasvaa. Lisäksi se on ilmoitettu tulevana sunnuntaina virallisiin agilitykisoihin kokeilemaan miten sen pääkoppa hommaa kestää. Mikäli ei kestä, niin sen agilityt tavoitteellisesti ovat sitten pitkälti siinä.

Dita on päässyt muutamaan näyttelyyn myös ja se nappasi hämmentävästi SERTin heti toisessa Suomen näyttelyssään. Se pääsee myös Liettuan reissulle mukaan ja sitten aletaankin odotella sen juoksuja, se on nimittäin tarkoitus niistä astuttaa. Myös se on tehnyt agilitya ja oppinut lyhyessä ajassa todella paljon! Niitä treenejä jatketaan juoksuihin asti.

Kiaran kanssa on agilityssa tehty todella paljon töitä vireen kanssa. Nostettu sitä nyt aivan tappiin ja se onkin tuottanut aivan uudenlaisen vauhdin neidin tekemiseen. Kontakteja opetellaan uudelleen, erityisesti A vaatii töitä. Pari hyppyrataa se on käynyt juoksemassa ja viimeiseltä tekaisi mukavan nollan. Kiara oli myös reilun viikon kasvattajallaan tutustumassa paikkoihin. Se on tarkoitus myös astuttaa seuraavaan juoksuun, joka tulee huhti-toukokuussa mikäli neiti pitää välin samana. Saisi kyllä innostua aloittamaan aiemmin.

Ramos on saanut oikeastaan vaan olla ja nauttia olostaan. Yhdessä pentukehässä se on käynyt ja siellä se voitti pikkupennut hienolla arvostelulla. Kokoa nyt 6,5kk iässä pojulla on 36,5cm. Innolla odotetaan että ensi vuonna päästään virallissin kehiin senkin kanssa.

Rossi on nauttinut itseoikeutetusta asemastaan lauman alfauroksena. Ikäviä uutisia tuli sen jälkikasvun tiimoilta, sillä sen ensimmäisessä pentueessa yhdeltä paukahti kinner. Nämä ovat hirveän ikäviä yllätyksiä, joita ei kyllä toivoisi kenellekään. Harmillisesti näitä vaan on mahdoton etukäteen ennustaa. Onneksi Rossi itse on terve, eikä tämä tapaus nyt lopullisesti sitä jalostuksestakaan sulje. Katsotaan ja kuulostellaan.

Nala-mummo alkaa selkeästi mummoutua, vaikka lenkeillä jalkaa nousee entiseen malliin ja yksin sisään jäädessään se intoutuu myös leikkimään leluilla. Sille toivomma vain terveitä ja onnellisia päiviä mahdollisimman paljon.

Vähän viiveellä

Kovin on vähälle päivitykselle blogi tupannut jäämään. Pennut ovat kaikki muuttaneet jo omiin koteihinsa ja täyttivät eilen jo 9 viikkoa. Tässä vielä viimeiset kotona otetut, eli 7-viikkois potretit:

K.Haaveuni "Nami" 7 vkoa

"Nami" (Hilma)

K.Valveuni "Sadi" 7vkoa

"Sadi" (Valma)

K.Enneuni "Enska" 7vkoa

"Enska"

K.Yöuni "Yoda" 7vkoa

"Yoda" (Ykä)

K.Toiveuni "Toivo" 7vkoa

"Toivo"

 Kauhunhetkiäkin meillä pentujen kanssa koettiin. Tarkemmin sanoen Toivon kanssa. Päivää ennenkuin sen oli tarkoitus muuttaa omaan kotiinsa, se alkoi illalla hengittää todella vaivalloisesti. Kiiruhdettiin suoraan Tammistoon, missä oireiden ja lopulta röntgenkuvan perusteella sillä todettiin traumaperäinen keuhkoödeemi. Eli sillä oli nestettä keuhkoissa. Tammistossa sitä ei pystytty hoitamaan, joten saimme lähetteen Viikkiin. Siellä meidät vastaanottanut lääkäri Toivon tutkittuaan oli sitä mieltä että se ei luultavasti selviä. Hengitys oli niin vaikeaa, vaikka Toivo muuten pirteä olikin ja pussaili minkä ehti häntä vipattaen. Hoitoon se kuitenkin jäi sen jälkeen kun oli sovittu että meille saa soittaa mihin aikaan tahansa jos vointi radikaalisti huononee ja olimme päättäneet että mikäli Toivo menisi täysin tajuttomaksi eikä saisi mitenkään omin avuin hengitettyä, ei sitä ruvettaisi keinotekoisesti hengissä pitämään, vaan se lopetettaisiin. Tultiin sitten kotiin odottamaan miten tilanne lähtee etenemään. Seuraavaan aamuun mennessä mitään ei ollut kuulunut, mikä oli hyvä merkki, Toivo oli siis edelleen hengissä. Ohjelmassa oli erkkari, joka pitkälti meni sitten sumussa vain uutisia odotellessa. Erkkarista lisää omassa postauksessaan. Iltapäivällä odotettu puhelu Toivosta sitten tuli. Vointi oli parantunut, mutta kun se otettiin pois happikaapista, sen hengitys oli uudelleen vaikeutunut ja se oli joutunut uudelleen sinne takaisin. Emme päässeet sitä silloin sitten katsomaan, koska ei olisi ollut jäkeä mennä sitä lasin taakse ahdistamaan, kun ei sitä voinut kaapista kumminkaan pois ottaa. Niinpä päätimme jatkaa hoitoa ja lääkäri soittaisi jälleen seuraavana päivänä mik'li käännettä sitä ennen huonompaan ei tulisi. Ei tullut, vaan lääkäri soitti seuraavana päivänä. Vointi oli todella merkittävästi parempi ja Toivo oli päässyt pois happikaapista, eikä hengitys ollut enää vaikeutunut huoneilmassa. Meitä pyydettiin käymään ja tuomaan sille myös pari lelua. Se kun kuulemma oli leikkinyt milloin milläkin johdolla ja happimittarilla :D Lääkäri oli myös sitä mieltä, että mikäli vointi pysyy tällaisena, pääsisi Toivo jo seuraavana päivänä kotiin. Menimme innoissaan sitä katsomaan ja siellä se pieni piraija odotti jälleen omana itsenään. En voi sanoinkuvailla sitä tunnetta kun sen jälleen syliini sain kun olin jo lauantaiyönä sen hyvästellyt. Se sai toisen mahdollisuuden. Seuraavana päivänä kun lääkäri soitti ja sanoi että voisimme hakea sen kotiin, itkin onnesta. Ei sitä onnea voi sanoin kuvailla. Kontrolliröntgenissä keuhkot olivat jo huomattavasti paremmat ja kuukauden parin päästä niissä ei pitäisi näkyä enää mitään. Erillistä kontrollia ei kuulemma tarvita, mikäli Toivon vointi pysyy hyvänä. Mitään lääkityksiäkään Toivo ei sairaalasta päästyään tarvinnut, sillä tila johtui traumasta, ei tulehduksesta. Tästä pelottavasta ja hetkellisesti hengenvaarallisesta tilasta ei kuitenkaan pitäisi jäädä Toivolle minkäänlaisia haittavaikutuksia tulevaisuudessa. Tästä johtuen tietyin ehdoin molemmin puolin se pääsi muuttamaan omaan kotiin. Mitään oireita Toivolla ei ole ollut sen jälkeen kun se sairaalasta pääsi. Ei tässä meillä ollessaan, eikä myöskään uudessa kodissaan. Nyt voimme van toivoa että näin on jatkossakin eikä tämä koskaan vaivaisi sitä tulevaisuudessa.

Kaikki pennut ovat nyt siis muuttaneet omiin koteihinsa ja meillä pentuarki jatkuu Ramoksen kanssa. Se on kyllä kaikinpuolin todella helppo tapaus. Ei pelkää mitään, rakastaa kaikkea ja kaikkia, ja on sopeutunut laumaan todella hyvin. Nyt seurataan innolla mitä siitä kasvaa :)

Ramos 15vkoa

Pennut 5vkoa

Tänään lapsoset täyttivät jo 5 viikkoa! Aika tosiaan rientää! Tilanne on nyt se, että kolmelle on koti tiedossa, mutta tällä hetkellä trikkipoika Ykä ja merletyttö Hilma ovat vailla omaa kotia. Ykä etsii näyttelyistä kiinnostunutta omaa kotia ja Hilma sijoituskotia. Laita sähköpostia ihmeessä jos löytyy kiinnostusta jompaankumpaan! :)

K.Haaveuni, "Hilma" 5vkoa 1366g

Hilma <3

K.Valveuni, "Valma" 5vkoa, 1575g

Valma <3

K.Enneuni, "Enska" 5vkoa, 1527g

Enska <3

K.Yöuni, "Ykä" 5vkoa, 1365g

Ykä <3

K.Toiveuni, "Toivo" 5vkoa, 1392g

Toivo <3

3 viikkoa

Lapsukaiset täyttivät tiistaina jo kolme viikkoa, jonka kunniaksi oli ohjelmassa useita uusia juttuja. Ensimmäinen madotus, ensimmäinen maistiainen kiinteää ruokaa, ensimmäinen pidempi ulkoilu pentulaatikon ulkopuolella ja myös ensimmäinen valokuvaus pöydällä. Kaikki lapset saatiin tönöttämään jauhelihan avulla yllättävänkin mallikkaasti ottaen huomioon nuoren iän. Tässäpä kuvat:

Hilma 3 vkoa

Valma 3 vkoa

Enska 3 vkoa

Ykä 3 vkoa

Toivo 3 vkoa

Pentujen tulevat koditkin alkavat pikkuhiljaa hahmottua, vaikka edelleeenkään mitään varmaa en osaa sanoa. Katsellaan rauhassa.

Ja jottei elämästä tulisi liian tylsää näiden lennettyä pesästä, tulee meille täysin suunnittelemattomasti perheenlisäystä. Reilu viikko sitten näin Facebookin Sheltie Europe ryhmässä päivityksen myynnissä olevasta pennusta. Koskaan aiemmin tällaiset myynti-ilmoitukset eivät ole saaneet minussa mitään ihmeellisiä tuntemuksia aikaiseksi, mutta tämä sai. Pentu jäi kaihertamaan mieltäni useaksi päiväksi ja kun en vielä muutamaa päivää myöhemminkään saanut sitä mielestäni, laitoin siitä kasvattajalle viestiä. Tilanne oli kuitenkin se, että kyseinen pentu oli jo alustavasti varattu ja sitä olivat ostajat menossa viikonloppuna katsomaan. Kasvattaja lupasi kuitenkin laittaa viestiä sunnuntaina jos jotain sellaista tapahtuu ettei ostaja pentua haluakaan. No sunnuntai koitti ja mitään viestiä en saanut. Kunnes maanantaina puhelimeen kilahti viesti, että ostaja oli ilmoittanut ettei otakaan pentua johtuen siitä, että Saksaan (josta ostaja siis oli) vaaditaan pennun olevan rokotettu 12 viikkoisena rabiesta vastaan ja siitä on odotettava varoaika, eli 21 vuorokautta ennenkuin sen saa maahan tuoda, ja tämä ostaja ei halunnut odottaa niin kauaa. Näin ollen pentu olisi vapaa mikäli sen haluaisin. Ja kyllähän minä halusin. Juttelimme kasvattaja Michaelan kanssa pitkään ja hartaasti ihan kaikesta ja hän koki meidät sopiviksi pennunostajiksi. Kaikkein parasta tilanteessa on se, että minun ei edes pahasti lentopelkoisena tarvitse itse lentää sitä hakemaan, vaan Michaela tuo sen meille tänne! Hän jää Suomeen lähes viikoksi ja tulee siis vierailemaan meillä ja lähtee myös mukanamme Porvoon ja Porin näyttelyihin. Tämä oli ehdotukseni että voisi lähteä katsomaan miltä Suomalainen näyttelykulttuuri näyttää ja hän innostui kovasti. Vajaa kaksi viikkoa ja meillä on jälleen vauva. Tricolour uros, joka on viralliselta nimeltään Gucci z Heřmanova dvora. Kutsumanimeksi valikoitui Ramos. Ja tältä hän näyttää:

En tiedä mikä ja miksi, mutta näin nyt vain oli tarkoitettu. Otin aikanaan myös Rudin valokuvan peusteella. Silloin näin yhden kuvan jossa Rudi oli 5,5 viikkoa vanha ja siitähän sitten kasvoikin melkoinen poika. Ja vaikka tästä ei kasvaisi näyttely- tai jalostuskelpoinen, niin ainakaan en elä loppuelämääni jossitellen. Ei sen tuomisessa Tsekeistä tänne ole oikeasti mitään järkeä, mutta milloin elämässä olisi tai pitääkö edes olla. Juuri näin on hyvä. Kun tekee niinkuin itsestä oikealta tuntuu. Minun pieni pippurisilmä. Ramos <3

Aika rientää

Pennut täyttävät ensi viikolla jo 3 viikkoa. Aika kuluu kyllä hirveän nopeasti. Lapset ovat saaneet työnimetkin. Tytöt ovat Hilma ja Valma ja pojat Enska, Ykä ja Toivo. En ole koteihin kovasti vielä ehtinyt perehtyä, sillä haluan ensin nähdä millaisia näistä kasvaa. Tytöt tosin menevät kumpikin sijoitukseen. Rudilla nimittäin paljastui ensimmäisiin pentuihinsa peitsijälkeläinen ja koska Vivankin takana riskiä siihen on, niin varmuuden vuoksi sijoitan molemmat. Toki ne ovat muutenkin molemmat niin kivanoloisia, että olin sitä jo muutenkin harkinnut. Rudin toisen pentueen kaikilla pennuilla on normaali purenta ja myös kolmansien pentujen hampaat vaikuttaisivat olevan tulossa ihan oikein suuhun, vaikkakin varmaksi ei vielä voi sanoa, kun niillä hampaat juuri vaihtumassa. Katsotaan ja jännätään. Tuossa ensimmäisessä pentueessa myös emän puolelta tulee iso peitsiriski, joten yksinomaan Rudin piikkiin noita hampaita ei voi pistää, vaikka harmissani tilanteesta todella olen. Toivotaan näille meidän pennuille onnea matkaan tuon asian kanssa. Tässä vähän kuvasatoa. Pennut kuvissa 2 viikkoa ja osassa jo hieman päälle :)

K.Haaveuni, "Hilma" 2vkoa

Hilma <3

K.Valveuni, "Valma" 2vkoa

Valma <3

K.Enneuni, "Enska" 2vkoa

Enska <3

K.Yöuni, "Ykä" 2vkoa

Ykä <3

K.Toiveuni, "Toivo" 2vkoa

Toivo <3

Valman mielestä voi hyvin mennä Ykä-veljen päälle nukkumaan :D

Toivo

Toivo

Valma ja takana Ykä

Valma

Valma

Valma

Enska ja Enskan kaula

Edessä Hilma ja sen selkään nojailee Toivo

Ykä

Enska 

Valma

Hilma

Toivo

Hilma

Ykä 

Enska

Enska ja Hilma

Ykä

Ykä ja Toivo