torstai 13. heinäkuuta 2017

Miten tässä nyt näin taas kävi?

Viikonloppuna pyörähdettiin jälleen näyttelykehässä, tällä kertaa Tarja Löfmanin arvioitavana Mikkelissä. Kehään pääsivät Ramos, Zlatan ja Viva. Ramos pääsi mitan alle jälleen ja tällä kertaa tulos oli niin iso että koosta tuli sanomista, joten EH oli arvosana. Tosin tykkäsi muuten ihan todella paljon, koska muille isommille antoi H:n. Zlatan taas kelpasi mainiosti ja se voitti valioluokan kera SAn ja suureksi yllätykseksi se meni ja voitti urokset! Temppu johon en todellakaan uskonut, sillä kehässä oli ihana veteraani Magnus joka on tavannut viimeise vuodet tällä tuomarilla aina voittaa kun vain kehään on tuotu. Viva sitten suureksi iloksi meni ja voitti nartut, joten ROP-kehässä oli äiti ja poika vastakkain ja Zlatan veti pidemmän korren tällä kertaa.

Muistoräpsyn kännykällä nappasi Vivan kasvattaja Aki Korhonen

Seuraavana päivänä ajeltiin sitten pitkähkö matka Vesangalle katsomaan Zlatanin jälkikasvua ja voi että millaiset pallerot siellä vastaan tepastelikaan! Sydän pysähtyi!

Merry Moonray´s Black Sun


Merry Moonray´s Midnight Sun "Zoma"


Merry Moonray´s Sunrise "Tuppo"


Merry Moonray´s Sunlight "Riemu"



Pennut olivat luonteeltaan hyvin reippaat ja uteliaat, kyllä saa Zlatan olla ylpeä. Ja niin ylpeä, että kaiken järjen vastaisesti yksi näistä muuttakin meille, Nimittäin tuo toinen trikkityttö, Midnight Sun. Neidin nimeksi tulee Zoma ja hän on kaikkien unelmien täyttymys, sillä saan siinä yhdistelmän minun kahta rakkainta koiraa eli Lunaa ja Zlatania, sillä Lunan isä on Zoman emänemänisä :) Viikon päästä haetaan tyttönen kotiin lauman jatkeeksi :)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Karsinnat 2017

Karsinnoista on nyt reilu viikko aikaa ja on ehditty tässä sulatella että mitenkäs siellä oikein menikään. Lähdimme sinne sillä asenteella että jos Luna ei hae hyppyjä, niin millään muulla ei ole väliä.

Lauantain ensimmäinen rata oli hyppäri ja muutama kohta siinä oli melko kinkkinen. En esimerkiksi vielä lähtöön kävellessäkään osannut päättää miten ohjaan kakkosesteen, pakkovalssilla vai takaakierto-persjättönä. No lennossa ohjaus valikoitui pakkovalssiksi ja onnistuihan se vaikka aikaa tuhraantui ylimääräiseen kaarrokseen. Renkaan jälkeisessä saksalaisessa olin myös Lunan edessä, mutta muutoin sujuvaa meno ja nolla tehtiin! Hitsi sitä fiilistä! Ei yhtään haettua hyppyä, kolisteltuja rimoja! Tässä linkki livestreamiin  KLIK

Ja kuva kertoo kaiken oleelllisen:


Aika käsittämätön olo. Luna liikkui paremmin kuin koskaan ja rataan jäi vielä parannettavaakin ja silti sijoitus noin huima! Ja paikka sunnuntaille lunastettu heti ensimmäiseltä radalta!

Toiselle radalle lähdin sitten asenteella kaikki tai ei mitään, ja se napsahti pan puomin jälkeen hyllyksi kun jäin ihmettelemään puomilta tuomittua virhettä (aiheeton, Luna koski niin selvästi kuin koskea voi) ja siinä sitten en työntänyt aitä hypyn takaakiertoon riittävästi niin neiti hyppäsi sen edestä. Mutta hyvin se taas kulki! Meidän rata livestreamilla  KLIK

Sunnuntaille sitten lähdettiin hyvistä asemista. Päivän eka rata kosahti sitten heti alkuunsa kun A:n jälkeiselle hypylle tekemäni japanilainen venähti, Luna hyppäsi hypyn ristiin ja kääntyi väärään suuntaan ja kutsuttaessa hyppäsi sitten hypyn takaisin päin. Tyhmä ohjaaja kun huuteli, ilman sitä olisi vain kiertänyt siivekkeen ja olisi voitu jatkaa siitä rataa.

Kuva: Henri Luomala

Kuva: Rita Larjava
Tästä radasta en jaksanut kaivaa streamilta videota, sillä niin lyhyt pyrähdys se oli :D

Pitkän odottelun jälkeen päästiin sitten hyppärille, joka oli yhdestä kohtaa kovinkin hankala. kepeillä oli melkein pakko päästä leikkaamaan jotenkin toiselle puolen ja mietin että miten ihmeessä Lunan sinne oikein saan. Päädyin sitten samaan kuin suurinosa muistakin, eli veto ja siitä käskytys avokulmaan ja siitä itse toiselle puolen. Ennen kepeille menoa päädyin myös suorittamaan valinnaisen suoran putken lähes ainoana kisaajana eri suunnasta kuin muut ja Lunallehan se sopi kuin nenä päähän! Nolla tehtiin, vaikkakin hidas sellainen. Tässä vaiheessa viikonloppua Luna ei enää liikkuunut samalla raivolla kuin aiemmin, se oli selvästi väsynyt. Nippanappa aika riitti sentään jäännöspisteille ja sijoitus koheni taas hieman. Meidän rata livestreamilla KLIK


Kuva: Rita Larjava

Kuva: Henri Luomala

Kuva: Henri Luomala

Viikonlopun viimeiselle radalla lähdettiin sijalta 14. Viimeisellä radalla kinkkisin kohta oli puomin jälkeisen putken jälkeiset hypyt ja siihenhän se meilläkin kosahti. Hosuin ja ajoitin taaksetyönnön väärin ja Luna hyppäsi hypyn väärin päin. Kyllä harmitti ensin ja paljon, mutta onneksi nopeasti helpotti, me oltiin saatu jo niin paljon enemmän kuin olin uskaltanut toivoa. Meidän rata livestreamilla  KLIK

Kuva: Sporttirakki

Kuva: Sporttirakki

Kuva: Rita Larjava
Kuva: Henri Luomala
Olipahan viikonloppu. Aikanaan olin suurimmaksi haaveekseni ja tavoitteekseni asettanut että näissä karkeloissa me joskus sijoituttaisiin 20 parhaan joukkoon ja Luna meni ja toteutti tuon haaveen, sillä meidän loppusijoitus oli 18./104! Ihan mieletön saavutus kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ja vain kahden radan pisteillä! Luna osoitti moneen kertaan viikonlopun aikana että se todella on paikkansa näissä kisoissa ansainnut. Minun pieni sininen unelmani! Olen vain äärettömän kiitollinen että vielä saan harrastaa sen kanssa, se kun ei ole koko keväänä tuntunut enää itsestäänselvyydeltä.

Nyt huilaillaan ja katsellaan sitten kisakalenteria. Tulevan vuoden ykkösjuttu treenien osalta on ehdottomasti saada tuo puomi nyt varmaksi. Se on parantunut huimasti, mutta luotettava se ei missään nimessä ole. Juoksari siinä vain on Lunan kanssa ainoa mahdollisuus jos halutaan taistella ajoista edes siellä parin sekunnin päässä Suomen kirkkaimmasta kärjestä. Tänä viikonloppuna Luna tosin osoitti myös sen että piilossa on edelleen paljon lisävauhtia ja kun se saadaan sieltä pysymään esillä koko ajan, niin hyvä tulee! <3

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Paljon kaikkea

Johan on aikaa vierähtänyt taas edellisestä postauksesta. Ja niin paljon on tapahtunut että juuri sen takia ei ole aikaa ollut paljon blogiin keskittyä. En edes tiedä mistä aloittaa ja kaikkea ei varmaan saa järkevästi ja tapahtumajärjestyksessäkään kerrottua, mutta yritetään nyt sattaa taas blogi ajantasalle.

Viime postauksessa pennut olivat luovutusiässä ja nyt ne ovat jo lähes 4kk vanhoja! Niila on ollut aivan ihana pentu! Reipas, muttei yltiöpäinen. Säpäkkä, muttei ylivireinen. Kaikkineen siis aivan ihana! Niila sai myös kuukausi sitten lähes ikäisensä kaverin kun talouteen muutti Sava, virallisesti Golden Rose Fateful Love. Pennunhankinta ei ollut todellakaan tähän ajankohtaan suunniteltu, mutta kun löytyi täydellinen pentu, täydellisestä yhdistelmästä, niin en voinut olla sitä ottamatta. Jo pitkään on ollut tarkoituksena ottaa jossainvaiheessa se vierassukuinen trikkinarttu jolle Zlatania voisi tulevaisuudessa sitten käyttää. Nyt toivotaan että pikkuneidistä aikanaan siihenkin puuhaan olisi :)

Sava 9vkoa
Zlatanista tuli myös isä. Sen ensimmäiset pennut syntyivät samana päivänä kun Savan muutto meille varmistui. Saldona 5 pentua, joista yksi menehtyi parin päivän iässä, mutta neljä on nyt 4,5 viikkoa vanhoja, aivan upeita pieniä! Kaikki alla olevat pentukuvat (punaisella taustalla) on ottanut Tea Lemmetyinen.










Trikit ovat tyttöjä, samoin niiden jälkeisessä kahdessa kuvassa oleva merle on tyttö. Alimmissa kahdessa kuvassa on sitten pentueen ainoa uros :) Aivan ihanat pennut, tuskin maltan odottaa että pääsen ne itse livenä näkemään!

Zlatan on myös menestynyt näyttelykehissä. 1.5 se valioitui kahdeksannella Suomen SERTillään Lahdessa. Tästä kaksi viikkoa myöhemmin 13.5 Varkaudessa se oli ROP ja vielä RYP-4! Ja siitä viikko myöhemmin 20.5 se oli jälleen ROP Helsingissä saaden neljännen CACIBin ja poimittiin ryhmässäkin kuuden joukkoon. Seuraavana päivänä Haminassa PU4. Tästä muutama viikko myöhemmin Tuurissa 11.6 jälleen ROP ja RYP-4! Ja siitä viikkoa myöhemmin Virossa ensin lauantaina VSP, SERT ja EE MVA ja sunnuntaina ROP ja RYP-2! On se vaan mieletön poika! Kuvat alla: Sirpa Saari.





Myös Ramos on menestynyt näyttelykehissä. Sen kanssa tuomareita on katsottu tarkemmin, sillä hyvin vahvana jenkkinä sitä on ihan turha kaikille ilmoittaa. Mutta 10.6 Hämeenlinnassa oli sen tähtihetki. Olin ilmoittanut sen riskillä Marja Talvitielle, joka on tunnetusti todella tiukka ja vaikka tykkäsikin Ramoksesta ihan pikkupentuna, niin koskaan ei voi tietää. Mutta edelleen tykkäsi. Vaikka ensitöikseen mittasi sen. Ja mitta näytti 38cm!! Ramoshan on hyvin kookkaannäköinen, sillä se on todella pitkärunkoinen ja ryhdikäs ja kaulaa löytyy vaikka muille jakaa, joten se todella näyttää paljon isommalta kuin mitä todellisuudessa on. No Talvitielle tämä mitta oli kelvollinen ja Ramos meni ja oli ROP ja sai ensimmäisen SERTinsä! En ihan tähän olisi sentään uskonut. Eikä se menestys sitten loppunut siihen. Talvitie piti siitä niin paljon että pojuhan meni ja oli RYP-1! Ja lopuksi vielä BIS-2!! Ihan huikeaa!! Huhhuh!



Tuon viikonlopun menestyksen täydensi sitten seuraavana päivänä Tuurissa PU2 sijoitus ja sen myötä toinen SERT! Niin ihana tuo meidän nallekarhu! Tällä viikolla oli myös totuuden hetki sen suhteen mitä löytyy pinnan alta. Ja lähes priimaahan poika oli: lonkat: A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä LVT1 ja VA0! Olen niin tyytyväinen ettei ole sanoja. Ja niin kiitollinen.

Uni-pentueesta 4/5 kävi myös samalla reissulla kuvattavana ja tulokset oikein hyvät. lonkat 1 x C/C, 2 x B/B ja 1 x A/A, kyynärät kaikilla 0/0, samoin polvet. Selät kahdella LTV1 ja kahdella LTV0, kaikilla neljällä VA0. Todella tyytyväisiä ollaan, vaikka yhdet C-lonkat tulikin. Ne tulivat ihan vain matalista maljoista, mutten olivat täysin tiiviit ja kauniit :)

Rossista tuli myös isä Kiaran poksahdettua 15.6. Ja vaikka valtava maha sillä olikin niin ei oltu ihan siihen määrään varauduttu mitä sieltä lopulta poksahti. Pentuja oli nimittäin yhtennsä 10! Ihan käsittämätön määrä! Kaksi ensimmäistä joutu tekemään niin kovasti tilaa ulostullessaan, että jumittuivat melko pahoin eivätkä selvinneet. Loput 8 tulivat sitten ihan itsestään pihalle. Muutama melko pieni pentu joukossa oli ja jännitettiin alkavatko kasvaa, mutta ihan turhaan, sillä kaikki nostivat heti ensihetkistä lähtien painoa ja nyt täyttivät eilen 2vkoa ja ovat pontevia ja eläväisiä pentuja. Kiara on ollut esimerkillinen emä. Se tiesi koko synnytyksen ajan mikä oli homman nimi ja on hoitanut koko ajan pennut täysin itsenäisesti ja ongelmitta.

kuva: Heidi Ruoho

Lopullinen saldo on 3 poikaa ja 5 tyttöä. Pojissa 2 merleä ja yksi mustavalkoinen. Tytöissä 1 merle, 1 mustavalkoinen ja 3 trikkiä. Pennut kasvavat siis Cardiwe´s kennelissä joten minulle on niistä turha mitään pentukyselyjä laittaa :D

Lunan kanssa viikonloppuna suunnataan agilityn MM karsintoihin. Se on kulkenut nyt järjettömän lujaa ja hyvin. reilu viikko sitten kisattiin sen kanssa kolme rataa ja niistä se laitteli 2 nollavoittoa! Meillä ei ole mitään tulostavoitteita, sillä koko kevät on mennyt siinä pelossa ettei sen kanssa voi tehdä agilitya enää ollenkaan. Jo ennen sterkkaamista ilmennyt hyppäämisongelma ei ottanut helpottaakseen, mutta nyt viimein alkaa näkyä valoa tunnelinpäässä sen suhteen. Jos Luna ei arastele hyppyjä huomenna, niin olemme jo voittaneet. Edelliset kisat sen kanssa on mennyt kyynel silmäkulmassa siitä onnesta ettei se varo ja hae yhtään hyppyjä ja toivon saman jatkuvan.

Tässä nyt pikakelaus viimeisimpiin tapahtumiin. Yritän nyt kunnostautua ja elvyttää blogin vähän paremmin henkiin :)

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pennut jo 7 viikkoa!

Puupit täyttivät tänään jo 7 viikkoa! Eilen kävimme niiden kanssa silmä- ja terveystarkastuksessa ja kumpikin sai kaikilta osin puhtaat paperit ja pojallakin pallukat siellä missä pitääkin. Samalla tutkittiin myös Rudin silmät ja polvet, jotka nekin olivat terveet lukuunottamatta yhtä ylimääräistä ripseä vasemmassa silmässä. Viva oli mukana rokotuksilla ja siinä yhteydessä selvisi jotain yllättävää. Siltä nimittäin kuului sivuääni sydämestä. Koskaan aiemmin ei ole mitään kuulunut ja sydäntä on syynätty aina todella tarkkaan lääkärikäynneillä. Kuin ihmeenkaupalla, oli juuri tullut peruutus samalle päivälle ihan Suomen parhaalle sydänlääkärille ja pääsimme heti ultraamaan ja katsomaan mikä siellä sydämessä äänen aiheutti. Hyvänä uutisena oli se, että mitään synnynnäistä tai perinnöllistä vaivaa sydämessä ei ollut, mutta sydämen läpissä oli pientä, kliinisesti merkityksetöntä vuotoa, joka äänen kuunneltaessa saa aikaan. Lääkärin loppulausuntona oli että sydämeen on tullut pieni, sekundäärinen vaurio luultavasti ensimmäisissä pennuissa olleen kalkkikrampin ja toisissa pennuissa olleiden vaikeuksien aiheuttamana. Jalostuskäyttöön se ei vaikuta kuin mahdollisesti Vivan itsensä kohdalla. Vaurio kun ei johdu mistään sairaudesta, niin se luultavasti ei pahene, vaikka toki sekin on mahdollista. Nyt kuitenkin on turvallisempaa olla astuttamatta Vivaa ja kontrolloida sydän 6kk päästä uudelleen ja siirtää pentuhaaveet sitten ensi talveen, mikäli kontrollissa tilanne ei ole pahentunut. On myös mahdollista että vuodot häviävät kokonaan. Tärkeintä kuitenkin on se että Viva voi aivan normaalisti ja saa jatkaa täysin normaalia elämää ja se on kaikkein tärkeintä.

Tämä ikävä uutinen pisti sitten tulevaisuuden suunnitelmat täysin uusiksi. Kun en voi enää laskea jatkoa sen varaan että voin Vivaa käyttää, niin päädyin mielestäni tässä tilanteessa ainoaan oikeaan ratkaisuun, vaikka se aiheutti suuren pettymyksen toisaalle. Nimittäin tämä Ditan tytär jää kotiin kasvamaan. Olen ollut rakastunut siihen ensihetkestä lähtien ja vain odottanut jotain syytä miksi voisin perustella sen kotiin jättämisen ja nyt sen sain. En tosiaankaan tavalla jolla olisin halunnut, mutta kohtalolla oli tässäkin sormet pelissä. En ollut ennen eilistä tajunnut miksi ihmeessä tuo pieni pallero iskee niin kovasti, mutta sitten sen tajusin; se on aivan ilmetty Luna pienenä! Se on ihan käsittämättömän samanlainen! Koko ja jopa valkoinen läntti niskassa täsmää, tämä vain on trikki. Saapa nähdä mitä siitä vielä kasvaakaan, mutta käsittämättömän tärkeä se meille jo on.

K.Kaunotar "Niila" 7vkoa 1711g ja 19,5cm

Niila <3

K.Kulkuri "Oliver" 7vkoa 2373g ja 23cm

Oliver <3
Näin ollen tytön, eli Niilan jäädessä kotiin, vain Oliver muuttaa maailmalle ja lähtö on edessä torstaina. Oliverista on odotettavissa melko komenakokoinen poika, se on selvästi isompi kuin yksikään meillä aiemmin ollut pentu :D Jos se jää kokoon, niin en kyllä ennusta enää yhdenkään pennun aikuiskokoa enää :D Niila taas vaikuttaa siltä että saattaisi jäädä jopa miniksi ja se olisi mainio juttu, uusi minikoira agilityyn olisi kyllä tervetullut, mutta eipä tuo haittaa jos kasvaa isommaksikin :)


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Aika rientää

Pennut täyttivät tänään jo 4 viikkoa. Kiinteän ruoan maistelu on aloitettu ja muutto pentulaatikosta olohuoneeseen isompaan aitaukseen on tapahtunut. Kyllä tuota kasvua on ihana seurata ja nyt ne alkavat jo olla ihan pieniä koiria! Aitaukseen kun menee niin kiipeävät hännät vipattaen syliin, pussaavat naaman märäksi ja retuuttavat leluja ja toisiaan :) Viimein olen saanut nyt myös mielestäni kaikkiin kyselyihin vastattua ja tosiaan näillä näkymin pennuille on kodit löytyneet :)

Kuunhohteen Kaunotar, "Baila" 4vkoa 1106g 
Baila <3

Kuunhohteen Kulkuri, 4vkoa, 1368g

Poitsu <3

Viime viikonloppuna pyörähdettiin myös pikavisiitillä Viron Narvassa Vivan ja Rudin kanssa. Yksipäiväinen inttinäyttely oli kyseessä ja suuri yllätys kun shelttejä oli ilmoitettu yhteensä vain 4! Ja niinhän siinä lopulta kävi että Rudi oli ROP ja Viva VSP ja näin ollen molemmille CACIB. Rudin kohdalla tämä tarkoitti myös sitä että poju on nyt vahvistusta vaille oleva C.I.B!! Ehdimme vielä jäädä ryhmäkehiinkin ja siellä menestys jatkui, sillä Rudi oli lopulta RYP-3!! Aika huikeaa!




Nyt on Vivakin yhtä CACIBia vaille C.I.B ja viimeistä voidaan alkaa vuoden vaihteessa metsästää. Välissä mamma pääsee lempipuuhaansa, eli pentujen tekoon! Pitkän harkinnan jälkeen olen päättänyt että se astutetaan seuraavaan juoksuun joka on odotettavissa kesä-heinäkuussa! Yhdistelmä tulee olemaan yhden suuren unelman täyttymys <3

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa myös shelttierkkari joka jäi meidän osalta väliin tällä kertaa. Jännitin kotisohvalla kasvattipoiken menestystä, enkä turhaan! Kasvattipoika Rocky, eli Kuunhohteen Iltahämärä oli upeasti AVO-ERI AVK1 SA PU2 SERT ja sen myötä tuore FI MVA!! Aikamoisen huikeaa!! Olen sanomattoman onnellinen erityisesti siitä että yhdessä veljensä Zicon kanssa ne ovat kodeissa joissa pääsevät esille ja että omistajat tykkäävät niiden kanssa kehiä kiertää. Ja iloitsen suuresti että pojat vielä ovat niin hienosti pärjänneet :) Se kun tuottaa omistajille varmasti yhtä paljon iloa kuin minullekin :)

torstai 16. maaliskuuta 2017

Surua


Pentulaatikossa näyttää tällähetkellä tältä. Suureksi suruksi jouduimme eilen sanomaan hyvästi toiselle merlepojalle. Kaikista yrityksistä huolimatta kasvu ei vaan lähtenyt käyntiin ja jouduimme päästämään pienen tähdeksi taivaalle. Tästä ja jo viikon kestäneestä huolesta johtuen en ole juuri jaksanut keskittyä tulevien kotien miettimiseen, enkä jaksa vieläkään. Tarvitsemme nyt aikaa toipuaksemme menetyksestä ja katsoaksemme millaisiksi nämä kaksi nyt kasvavat. Toivon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

He ovat täällä!

Pennut syntyivät eilen. Kolme heitä lopulta oli, 2 merleurosta ja trikkinarttu.


Kyseilyitä pennuista siis on tullut paljon, mutta nyt kun olen niihin alkanut vastailla, niin suurinosa on jo hankkinut pennun muualta tai eivät muuten enää ole kiinnostuneita. Oikeasti näistä pennuista kiinnostuneet entiset ja uudet kyselijät voivat nyt laittaa sähköpostia osoitteeseen nala.romeo@netti.fi